Huono-onninen höperö.....

Meinaan Vida. Vidalle on sattunut hieman kommeluksia tässä viime viikkojen aikana.

Kun oltiin mummon luona käymässä, niin juuri ennen lähtöämme pois katsoin että Vida kantaa suussansa jotain, kun posket oli niin pullollaan. Käskin tiputtamaan, mitä ikinä suussa olikaan. Vida kääntyi katsomaan minua ja toistin käskyn tiputa. Vida ihmetteli edelleen että mitä minä komennan, että eihän suussa ole mitään! Sitten katsoin tarkemmin ja poskihan oli turvonnut kuin pallo! Ampiaisenpisto oli luultavasti kyseessä. Varma en ole, mutta sen verran iso paukama oli kyseessä, ettei voinut olla pelkkä hyttynen joka oli käynyt nappasemassa. Mummolassa kun on aina parhaat hoidot kaikkeen, niin laitoin turvonneen patin pistokohtaan (joka oli kirkkaan punainen!) kamferispriilinimenttiä, turvotus laski äkkiä ja uskon myös mahdollisen kirvelyn lähteneen. Hyvä aine, suosittelen.

 Vidan huuli hieman vielä turvonneena, oli melkosen hassun näköinen....

Sitten se toinen. Oltiin lenkillä järvellä ja vesiäiset uivat kuin viimeistä päivää. Vida oli noutamassa keppiä ja Nana odotti että heitän kepin. *KOPS* keppi osui suoraan Vidan päähän....Vida kiljaisi ja olin jo valmis juoksemaan vaatteet päällä veteen jos keppi olisi kolahtunu niin että taju olisi lähtenyt. Vida kuitenkin jatkoi uimista rantaan ja kun katsoin tarkemmin, niin Vida siristeli silmäänsä....ai että minua harmitti, keppi ei ollut mikään risu vaan ihan hyvän kokoinen kalikka....Mutta selvittiin onneksi säikähdyksellä ja silmässä ei näy mitään ulkoisia vammoja. Toivotaan tietenkin ettei ole tullut mitään silmän sisään. Vida varmaan ihmetteli kun aloin hääsäämään rannassa, ja toinen vain odotti että heitän kepin uudestaan järveen....

Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä...

Otsikko kertonee minusta bloginpitäjänä. Nyt on (taas) päivitykset jääneet muiden juttujen jalkoihin.  Kesä ja työt ovat täällä ja meillä tytöillä on alkanut kesänvietto maalla! Ollaan sopeuduttu jo paremmin kuin hyvin ja työt ovat emännällekin maistuneet oikein hyvin.

Mikä on ihanmpaa kuin lähteä koirien kanssa lähelle järven rantaan lenkille? Tämä on mahdollista meidän kesäasuinpaikallamme, jonka vieressä olevan järven kiertää ihana lenkkipolku! Kyllä koirat ovat aina yhtä innoissaan tietäessään että pääsee juoksemaan vapaana sekä päästen pulahtelemaan veteen pitkin matkaa. Lehmiä ollaan ihmetelty oikein todenteolla. Nanan mielestä lehmät ovat hyvinkin epäilyttäviä ja saattavat hetkenä minä hyvänsä hyökätä päälle sähköaidan läpi, niitä tulee siis tarkkailla taluttajan selän takaa ehkä pienen murahduksen voimin. Vida ei juurikaan jaksa välittää noista leppoisista kavereista, vaan yleensä koittaa löytää syötävää laitumen laidalta ;)

 Nana tarkkailee joutsenia. Pitäisköhän niitä lähteä metsästämään......

Vida ja sen kesäfrendit

Harrastusrintamalla ollaan oltu tasaisen laiskoja eikä olla tehty oikestaan mitään. Agia käyty muutamia kertoja pomppimassa ilman sen kummempaa treeniä. Nyt pitäisi hieman tsempata ja käydä ahkerammin treenailemassa, koska sitten kun koulu taas elokuun lopussa alkaa, niin sitten ei kerkeä muuta taas tehdä kuin matkustaa koulu-koti väliä....Harmi Vidan kannalta kun se on niin kovin pätevä aksassa. Nanaa käytin näyttelyissä, tuloksena EH ja kiva näyttelypäivä. Vielä mentäis käymään tuolla turkilla yksissä missikisoissa ja sitten turkki pois. Vaikka taitaa tuo pomppuliisa olla vähän turhan pitkät sääret omistava tyyppi, ettei ihan mene siihen muottiin kuin pitäisi. Kokemusta, se on meille se tärkein juttu.

 Misseilyä

 Pörröpäät lemppari lenkkipolulla

Vida täytti eilen, eli (16.6) viisi vuotta. Tuntuu uskomattomalta, että viisi vuotta on jo kulunut siitä tiedosta että pentue on syntynyt. Ja että Vida, joka on kuin kuriton pikkukakara on jo noin "vanha". Vida on kyllä maan mainio tapaus, ei voi muuta sanoa. Tuolle koiralle saan olla kiitollinen todella monesta asiasta. Vidan tulo elämääni on kuljettanut minua melkoisia polkuja pitkin sekä tuonut elämääni paljon ihania ihmisiä! Kiitos siis Vidalle ja paljon rutistuksia! Onnea myös E-pentuesisaruksille!  

 Vida ja läpi elämän ollut ykkössuosikki; PALLO

Pääsiäisloma!

Pitkästä aikaa....

Koulusta on päästy pääsiäislomalle, vai pitäisikö sanoa lukulomalle, koska loma päättyy tenttiin. Lomailun ohessa pitäisi siis pitää tenttikirjat jossain hollilla ja jaksaa lukea edes vähän...
Lomaa lähdettiin viettämään keskisuomeen mummon luokse. Mummo on ollut vähän huonossa kunnossa, joten kiva päästä auttamaan häntä arjen askareissa. Vida ja Nana tunnetusti nauttivat todella paljon täällä olosta kun koko ajan saa juosta vapaana ja lisäksi nauttia raakaa lihaa ja luita yllin kyllin. Mummolla on niin kivaa :)

Paljon on viime kerrasta ehtinyt tapahtua. Agia ollaan tehty silloin tällöin, mutta pitkät koulupäivät ja matkat verottavat hieman jaksamista, joten eniten ollaan lenkkeilty ja juostu metsässä. Nana aloitti kylläkin agikisauransa pari viikkoa sitten. Voi miten Nana olikaan pätevä. Kartturi ei ihan ehkä ole päässyt vielä kiinni maxi-koiran ohjaamiseen, mutta josko sitä kesällä pääsisi taas treenaukseen mukaan. Vida nyt tiedetystikin on erittäin pätevä, mutta siinä taas meikäläinen toimii hienona jarruna toikkaroiden kentällä. Nanalla on lisäksi tulossa näytelmät ja turkin kasvatus on kovaa vauhtia meneillään. Kyllä täytyy sanoa, että nyt Nanan turkki on niin hieno, että ei jää pärjääminen ainakaan turkista kiinni.

Koska viimeisimmästä muutosta on niin pitkä aika, niin päätimme tehdä sen taas. Meillä on nääs muutto edessä kesäksi, kun kesätyöni vie meidät mäntsälään maaseudulle. Paljon siis taas elämässä tapahtuu, mutta sehän on vaan kiva, ei sitä liian tasapaksua ehkä jaksaisikaan? Lisäksi kun tietää että koirat sopeutuvat niin hyvin paikkaan kuin paikkaan, niin tällaiset muutokset eivät haittaa lainkaan. Jottei kuitenkaan kaupungin käytöstavat pääsisi unohtumaan, niin käydään oman seuran treeneissä aina kun kyetään. Voi miten odotankaan jo kesää!

Syksy saapui kiireineen!

Huoh mitä kiirettä on pitänyt! Koulu alkoi oikein ryminällä ja yksi tentti on takana ja lisää on tulossa. En muistanutkaan miten väsyttävää tuo koulunkäynti voi ollakaan....Onneksi on nuo koirat, jotka pakottavat edes vähän ulkoilemaan, vaikka välillä tekisikin vain mieli olla ja käpertyä sohvan nurkkaan. Koska agi on jäänyt koulukiireiden jalkoihin, ollaan löydetty uusi harrastus. Vida on käynyt harjoittelemassa hakuilun alkeita. Ilmaisua ollaan harjoiteltu kotosalla ja viime treeneissä ihmisetsinnän jälkeen haukutettiin Vidaa vieraiden ihmisten toimesta ja hienosti onnistui. Jotenkin tuntuu uskomattomalta tuo koiran kyky haistaa ihminen monien kymmenien metrien päästä. Uskon että Vida nauttii tuosta hommasta ja toivon että pystytään jatkamaan harrastusta vaikka koulu yrittääkin rajoittaa vapaa-aikaani!
Nana sen sijaan kärsii kahden vuoden kriisistä. En muistanutkaan kuinka paljon mörköjä maailma voi tuon ikäisen koiran mielestä pitääkään sisällään. Siispä ollaan käyty kohtaamassa näitä mörköjä oikein kasvotusten kaupungilla, lenkkipoluilla ja metsissä. Onneksi Nanasta lähtee ääntä, jolloin möröt eivät uskalla tulla ihan iholle!

RAJA!

Oltiin hallilla tekemässä vähän hyppytekniikkatreeniä. Varsinkin Nanalla hyppykohdat tuntuvat joskus olevan hakusessa ja rimoja päin mennään oikein huolella. En sen kummemmin tiedä onko tuollaisesta harjoittelusta hyötyä, mutta ainahan sitä kannattaa kaikkea kokeilla. Suurin ongelma Vidan kanssa hypyissä ja riman tiputuksissa on siinä, jos lähden liian aikaisin juoksemaan ja Vidalla tulee kiire perääni. Silloin rimat suurella todennäköisyydellä tippuvat. Olen melko hyvin oppinut ohjaamaan Vidaa siten etten poistu liian kauaksi, vaan odotan koiran matkaani. No asiaan. Ennen treenin alkua koirat juoksivat vapaana ja juoksivat siinä sitten kilvan yhdessä Aalle. Molemmat ovat vissiin tajunneet mitä siellä kontaktilla pitää tehdä, ainakin näin voisin päätellä alla olevasta kuvasta, jonka otin kun neidit saapuivat alastulolle. Kuva laadukasta kännykkämateriaalia ja sitä ei epäilyksistä huolimatta ole lavastettu...

Laitetaas vielä pari kuvaa kaksikosta yksinään ja kaksinaan.

Vapaa-aika, missä sinä olet?

Nyt on mennyt päivät vähän muiden asioiden kuin omien koirien harrastusten parissa. Seuramme järjestämät viralliset agilitykisat ovat vieneet suurimman osan vapaa-ajastani, sekä tietenkin talven ryhmien jaot sun muut. Kyllä seuratoiminta on mukavaa ;)

Ensiviikolla olisi aika aloittaa koulu. Seitsämän vuoden tauon jälkeen kun koulunpenkille istahtaa niin voi olla melkoisen erikoinen fiilis. No kait se siitä lähtee rullaamaan, odotan kyllä innolla! Asuntoa Helsingin suunnalta ei ole kuulunut. Meidän arkemme muuttuu kyllä melkoisen radikaalisti. Toivottavasti nuo kaksi sopeutuvat vähän pienempään asuntoon, josta tuskin tulee löytymään omaa takapihaa. Sen näkee sitten kun on löytänyt sen asunnon. Miksi kaikki etsii mun kanssa samaan aikaan asuntoa, kysynpähän vain? ;)

Vida pienenä, silloin kun elämä oli vielä tasapaksua, nykyään meno on melkoisen koiratäyteistä. Kiitos Vida :)

Kommentointi toimii ehkä...?

Muokkailin vähän kommentointiasetuksia, nyt pitäisi (ehkä?) päästä jättämään kommenttia!

Uusi blogi, uudet kujeet!