Huoh mitä kiirettä on pitänyt! Koulu alkoi oikein ryminällä ja yksi tentti on takana ja lisää on tulossa. En muistanutkaan miten väsyttävää tuo koulunkäynti voi ollakaan....Onneksi on nuo koirat, jotka pakottavat edes vähän ulkoilemaan, vaikka välillä tekisikin vain mieli olla ja käpertyä sohvan nurkkaan. Koska agi on jäänyt koulukiireiden jalkoihin, ollaan löydetty uusi harrastus. Vida on käynyt harjoittelemassa hakuilun alkeita. Ilmaisua ollaan harjoiteltu kotosalla ja viime treeneissä ihmisetsinnän jälkeen haukutettiin Vidaa vieraiden ihmisten toimesta ja hienosti onnistui. Jotenkin tuntuu uskomattomalta tuo koiran kyky haistaa ihminen monien kymmenien metrien päästä. Uskon että Vida nauttii tuosta hommasta ja toivon että pystytään jatkamaan harrastusta vaikka koulu yrittääkin rajoittaa vapaa-aikaani!
Nana sen sijaan kärsii kahden vuoden kriisistä. En muistanutkaan kuinka paljon mörköjä maailma voi tuon ikäisen koiran mielestä pitääkään sisällään. Siispä ollaan käyty kohtaamassa näitä mörköjä oikein kasvotusten kaupungilla, lenkkipoluilla ja metsissä. Onneksi Nanasta lähtee ääntä, jolloin möröt eivät uskalla tulla ihan iholle!
