Syksy saapui kiireineen!

Huoh mitä kiirettä on pitänyt! Koulu alkoi oikein ryminällä ja yksi tentti on takana ja lisää on tulossa. En muistanutkaan miten väsyttävää tuo koulunkäynti voi ollakaan....Onneksi on nuo koirat, jotka pakottavat edes vähän ulkoilemaan, vaikka välillä tekisikin vain mieli olla ja käpertyä sohvan nurkkaan. Koska agi on jäänyt koulukiireiden jalkoihin, ollaan löydetty uusi harrastus. Vida on käynyt harjoittelemassa hakuilun alkeita. Ilmaisua ollaan harjoiteltu kotosalla ja viime treeneissä ihmisetsinnän jälkeen haukutettiin Vidaa vieraiden ihmisten toimesta ja hienosti onnistui. Jotenkin tuntuu uskomattomalta tuo koiran kyky haistaa ihminen monien kymmenien metrien päästä. Uskon että Vida nauttii tuosta hommasta ja toivon että pystytään jatkamaan harrastusta vaikka koulu yrittääkin rajoittaa vapaa-aikaani!
Nana sen sijaan kärsii kahden vuoden kriisistä. En muistanutkaan kuinka paljon mörköjä maailma voi tuon ikäisen koiran mielestä pitääkään sisällään. Siispä ollaan käyty kohtaamassa näitä mörköjä oikein kasvotusten kaupungilla, lenkkipoluilla ja metsissä. Onneksi Nanasta lähtee ääntä, jolloin möröt eivät uskalla tulla ihan iholle!

RAJA!

Oltiin hallilla tekemässä vähän hyppytekniikkatreeniä. Varsinkin Nanalla hyppykohdat tuntuvat joskus olevan hakusessa ja rimoja päin mennään oikein huolella. En sen kummemmin tiedä onko tuollaisesta harjoittelusta hyötyä, mutta ainahan sitä kannattaa kaikkea kokeilla. Suurin ongelma Vidan kanssa hypyissä ja riman tiputuksissa on siinä, jos lähden liian aikaisin juoksemaan ja Vidalla tulee kiire perääni. Silloin rimat suurella todennäköisyydellä tippuvat. Olen melko hyvin oppinut ohjaamaan Vidaa siten etten poistu liian kauaksi, vaan odotan koiran matkaani. No asiaan. Ennen treenin alkua koirat juoksivat vapaana ja juoksivat siinä sitten kilvan yhdessä Aalle. Molemmat ovat vissiin tajunneet mitä siellä kontaktilla pitää tehdä, ainakin näin voisin päätellä alla olevasta kuvasta, jonka otin kun neidit saapuivat alastulolle. Kuva laadukasta kännykkämateriaalia ja sitä ei epäilyksistä huolimatta ole lavastettu...

Laitetaas vielä pari kuvaa kaksikosta yksinään ja kaksinaan.

Vapaa-aika, missä sinä olet?

Nyt on mennyt päivät vähän muiden asioiden kuin omien koirien harrastusten parissa. Seuramme järjestämät viralliset agilitykisat ovat vieneet suurimman osan vapaa-ajastani, sekä tietenkin talven ryhmien jaot sun muut. Kyllä seuratoiminta on mukavaa ;)

Ensiviikolla olisi aika aloittaa koulu. Seitsämän vuoden tauon jälkeen kun koulunpenkille istahtaa niin voi olla melkoisen erikoinen fiilis. No kait se siitä lähtee rullaamaan, odotan kyllä innolla! Asuntoa Helsingin suunnalta ei ole kuulunut. Meidän arkemme muuttuu kyllä melkoisen radikaalisti. Toivottavasti nuo kaksi sopeutuvat vähän pienempään asuntoon, josta tuskin tulee löytymään omaa takapihaa. Sen näkee sitten kun on löytänyt sen asunnon. Miksi kaikki etsii mun kanssa samaan aikaan asuntoa, kysynpähän vain? ;)

Vida pienenä, silloin kun elämä oli vielä tasapaksua, nykyään meno on melkoisen koiratäyteistä. Kiitos Vida :)

Kommentointi toimii ehkä...?

Muokkailin vähän kommentointiasetuksia, nyt pitäisi (ehkä?) päästä jättämään kommenttia!

Uusi blogi, uudet kujeet!

Meil on tänään reenit!

Ollaan pidetty Vidan kanssa treenitaukoa hetken aikaa. Keskiviikkona oman ryhmän jälkeen jäätiin tekemään muutamia harjoitteita. Vidan jalassa ei merkkejä kipuilusta. Toivomma siis, että se ontuilu johtui vain jostain pienestä revähtymästä. Ensiviikolla pitäis sitten yrittää treenailla jo ihan normaalisti.



Perjantaina käytiin vapaissa treeneissä. Seuran esteet ovat kyllä nykyään mahtavan näköiset, kun saivat uuden maalipinnan ja värin! Ahertaminen kannatti! Tehtiin radanpätkää, jonka Jenni meille suunnitteli. Vidan kanssa ratojen suoritus on niin mahtavaa, kun se vaan menee juuri sinne minne minä pyydän. Nana on sitten taas ihan eri maailmasta. Nana on elastinen kuminukke joka loikkii hurjia loikkia ja ilmeestä päätellen nauttii tästä erittäin paljon. Menossa ei ole mukana juurikaan sen kummempaa päämäärää.
Lopuksi koirat pääsivät juoksemaan keskenään. Vauhtia riitti ja nuoret urokset jaksoivat yrittää Nanan selkään hyppimistä, kunnes niille piti vähän sanoa, ettei moinen meno ole sallittua ;)
Kuvat otti Oxun ja Goun Essi

Kenen kanssa, kenen kanssa ei,,,

Oli taas viikottaisen Vidan agitunnin aika. Voin olla vainoharhainen, mutta minusta Vida aristaa vähän tassuaan, joten Nana sai toimittaa Vidan virkaa. Kyllä siellä kentän reunalla alkoi pienoinen mielenilmaushuuto, kun suorittamaan lähtikin Nana eikä Vida....Innokas Nana-hömelö ainakin on jos ei muuta. Pomp pomp pomp pojoing pojoing. No saatiinhan me jotain tehtyäkin. Oma ohjaajamme oli sairaslomalla, mutta hänen sijaisensa oli tehnyt meille todella mukavan radan. Tämä olisi ollut kiva mennä myös Vidan kanssa, mutta katsotaan jos joskus itsenäisesti pääsee ko. rataa kokeilemaan.

Miten me suoritettiin tämä rata? Ekalta hypyltä Nana haki hienosti renkaalle. Nyt voi luottaa jo melkoisen hyvin siihen, että maxirengas mennään eikä meinata. Kolmoselta neloselle kokeilin valssaten ja sehän onnistui paremmin kuin aimmin ajattelemani takaaleikkaus. Vidan kanssa olisin tehnyt takaaleikkauksen. Nana ei ole Vida, juu ei, ei todellakaan. Seuraava ongelmakohta osottautui kolmeltatoista putkeen. Miksi? No tietenkin siksi että kolmentoista takana oli puomi (ei näy kuvassa, koska se ei kuulunut rataan;)), joten sinnehän sitä piti juosta. Ei siinä, jos se puomi olisi ollu jotenkin edes fiksusti siellä takana, mutta kun se oli niin, ettei sitä oikeasti kukaan koira voi hakea sieltä....Nana voi....Loppu meni hienosti, ei sen kummempaa mainittavaa. Kepeille Nana osaa hakea jo todella hyvin vaikeistakin kulmista! Kyllä tuon vois kohtapuoliin jo kisoihin ilmoittaa. Katsotaan koska ohjaajalla on tarpeeksi rohkeutta lähteä hömelön kanssa kisailemaan ;)

Päästin Vidan lopuksi vapaaksi ja juoksutin muutaman kerran putkesta. Kyllä sitä varmaan otti päähän kun ei päässyt oikeasti radalle.....

Ontumista...

Vida tykkää hypellä laiturilta veteen hurjalla vauhdilla. Lomalla tapahtui ikävä juttu, kun Vida kurkotteli laiturilta alas jolloin jalka jäi kähden laiturinpuun väliin. Mikä huuto voi koirasta lähteä! Pidin Vidaa hetken aikaa paikoillaan, jotta selviää suurimmasta järkytyksestä. Hetken aikaa ontui, mutta pian alkoi kävellä normaalisti.

Manantaina oltiin treenailemassa aksaa, jonka jälkeen koirat saivat juoksennella keskenään kentällä. Yhtäkkiä Vida jäi seisomaan paikalleen tassu ylhäällä. Kyseessä oli sama jalka, mikä jäi laituriin kiinni. Revähdys? Tikku? Toivotaan ettei ole mitään vakavaa käynyt ja jos ontuminen toistuu vielä, niin keikka lekuriin on edessä.

Blogin siirtyminen uuteen ilmeeseen!

Alkoi kyllästyttää edellisen blogin jatkuva tilttailu ja toimimattomuus. Siirrytääs siis tänne, josko toimisi paremmin. Blogimerkintöjä tuskin tulee yhtään sen enempää, mutta josko ne vähätkin yritelmät saisi julkaistua ilman sen kummempia tilttailuja.
Vanhan blogin merkintöjä voi lueskella vielä osoitteesta http://zande2.vuodatus.net/.

Lomapäivitys piti tehdä jo vanhaan blogiin, mutta koska se ei juuri silloin toiminut, jäi päivitykset tekemättä. Kaksi viikkoa lomailtiin savossa sekä lapissa. Koirat olivat kokoajan menossa mukana. Mummolassa, mökillä ja hotelleissa. Loma sujui mahtavasti! Ja mitäs muuta sitä sitten ihminen lomalleen keksii kuin osallistua agikisoihin? Paikkana oli Oulu ja tuomarina Jarmo Jämsä. Saavutuksena nollatulos hyppäriltä sijoituksella 3.

Kerrotaas tänne sitten meidän tulevasta, hieman ehkä erilaisemmasta elämästä. Eli Vidan ja Nanan emäntä pääsi opiskelemaan, joten muutto Helsinkiin on luultavimmin edessä. Kaikki on vielä vähän auki, mutta katsotaan mihin päin me päästään muuttamaan.


Kuvia lomareissulta viikkojen takaa....